Turun Sanomat 25.5.2011

Kanarialintu

Tällä palstalla kerrottiin, Lilja Ahtiaisesta tehdystä kirjasta.

Olen sen nyt lukenut ja kyllä kannatti. Kirja kertoo aina kohteesta ja kirjoittajasta. Kirjat helposti julkisuudessa leimautuvat jonkun uutisen tai paljastuksen tai muun sellaisen lainauksen seurauksena. Niin on käynyt nytkin. Ristiriidat erimielisyydet ja syytökset kaupunkia kohtaan ovat olleet vahvasti esillä. Tähän painotukseen voi olla syynä tositapahtunat, Liljan kokemukset ja kirjan Naantalin Matkailun entisen toimitusjohtajan Maritta Lindqvistin oma näkemys. Siitä kysymyksestä lyhyesti toteaisin, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää eikä aina ole niin miltä tuntuu. Riittävän moniseltteisesti tulkittu.

Liljan tarina, joka jatkuu edelleenkin vankasti, on vahva kertomus erityisen ja erikoisenkin tytön ja naisen elämäntavasta ja toimintamallista. Siinä avoimmuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekoittunut siten, että se muistuttaa tosielämää. Kyllä kirjan kautta pääsee tirkistelemään Liljan, Aatoksen ja Riston ja monen muunkin elämään.
Kirjan avulla sa myös kuvaa yrittämisen keskeisimmistä asioista: Tahdosta ja itsepäisyydestä ja itseluottamuksesta. Politiikassa on puhuttu väheksyvästi toisen blondin Jutta Urpilaisen yhteydessä unelmahötöstä; Liljankin moni näky on sellaiselta voinut tuntua muista, mutta ei Liljasta, joka on muiden arviot osoittanut toteuttamisellaan vääriksi.

Lilja on sillä tavalla yrittäjäprofiililtaan tyypillinen, että hän ei teoriittinen vaan tekijä. Ja hänen vahvuutensa on ollut ahkeruudessa, joka on yhdistetty naisellisuuteen. Hella Wuolijokea nimitettiin liikenaisena valkoiseksi varikseksi, joka erottui ja erosi liikemiesten mustatakkisesta parvesta. Lilja on samaa sorttia, mutta mieluummin monen kirjava kanarialintu.
Naantalin kaupungin valtuuston puheenjohtaja
Mikko Rönnholm